Niin, kyllästyin sitten olemaan pelkkä E.M.. Tavallaan vihaan noita etunimiäni jotka ovat tässä blogissa kummitelleet vain kirjaimina. Sitten yritän aina ajatella jotenkin niin että Raamattukin ja kristinuskon tarinat ovat osa kulttuuria. Ja että kristillisiä nimiä voi verrata vaikka nimiin mytologioista ja muista uskonnoista, kuten vaikka kelttiläiset nimet joista useat pohjaavat jumalien nimiin.

Mutta minu piti puhua Sarasteesta. Se on nimi jonka joskus vielä otan viralliseksi nimeksi, ehkä kolmanneksi ja jos ei pysty, tiputan vain toisen pois ja korvaan sillä. Saraste tulee tietenkin Ailla Somersalon Mestaritontun seikkailuista. Rakastin sitä lapsena hyvin paljon. Siitä on todisteena se että oma mestaritonttuni on aikojen saatossa muuttunut pitkälti irtolehtipainokseksi. Kannen jälkeen olevan tyhjän sivun yläreunaan on kirjoitettu nimeni ja vuosi 1989, olin silloin neljä. Eli kirjaa on rakastettu. Rakkaimpia lapsuusmuistojani on kun äitini luki mestaritonttua iltalukemiseksi minulle ja siskolleni. Toinen rakastettu iltasatukirja oli Hahtuvavuorten salaisuus, muita en sitten oikein muistakaan. Varmasti satujakin meille on luettu ja myös Uppo-Nalleja joista siskoni piti mutta minä en. Sitten joskus kun minulla on omia lapsia aion hukuttaa heidät tarinoihin... Kiintoisa esimerkki sellaisesta on siskoni ystävä jolle veljensä ohella luettiin Shakespearea lapsena, no onhan heidän äitinsä yleisen kirjallisuustieteen professori.

No siis kuitenkin.. Hajimemashite. Saraste desu. (Eli : 'Hauska tutustua. Nimeni on Saraste.' japaniksi)
Ja tuo käyttäjäkuva on kokeiluasteella, se on Saraste Impi Mestaritontusta, rakastan Onni Mansneruksen kuvitusta..