Saa nähdä saanko tänä viikonloppuna kudottua yhtään mitään. Kaaduin nimittäin tänään pyörällä, välttäen törmäyksen toiseen pyöräilijään. Vasempaan kämmeneen on tulossa mustelma, samoin kuin oikeaan polveen ja lantiolle. Auts. En oikein pysty kunnolla istumaan joten olisi pakko neuloa makuuasennossa, se ei oikein kunnolla luonnistu.

Nyt ainakin opin sen että ei koskaan saisi oikeasti olla liian kiire, ei ede japanin alkeiskurssin luennolle. Kolarini sattui kun olin menossa alikulkutunneliin lähellä yliopistoa enkä nähnyt vastaantulevaa pyöräilijää ennen kuin olin lähes törmätä häneen. Ihmiset olivat todella huomaavaisia, viereeni pysähtyi ainakin kolme ihmistä kysymään oliko luita poikki ja olenko kunnossa. Lisäksi kaikki varmistivat että tarvitsenko todella apua ja että pääsenkö ylös. Se tuntui todella ystävälliseltä.

Jätän huomenna saksan tunnin väliin, en luule että pystyisin istumaan siellä kovin mukavasti kahta tuntia keskustellen "Juokse, Lola!" elokuvan ohjaajan haastattelussa olevista käännösongelmista. Olen käynyt tekstin jo läpi eikä se ollut niin vaikeaa saksaa ettenkö saisi siitä kivuttomasti hyvää, viimeisteltyä suomenkielistä käännöstä. Ja lisäksi äitini haluaa että menen kotiin täksi yöksi jotta hän voi vahtia minua siltä varalta että olen saanut aivotärähdyksen... *huoh* Ylihuolehtivaista..

Otan kuitenkin potterihuivini mukaan, josko vaikka tulisikin sitä tehtyä.