Kaivoin viimeinkin tämän neuleblogin naftaliinista koska on tullut taas syystä ja toisesta katseltua muiden neuleblogeja ja... tahtoo oman takaisin! XD Ehkä jopa motivoisi... johonkin.

Viimekertaisen kirjotuksen jälkeen (2008) elämässä on tapahtunut paljon. Olen muuttanut yksiöön mutta asun vieläkin hassun kissani kanssa. Toukokuussa 2009 minusta tuli ihanan pikkutytön täti ja kevät-talvesta on odotettavissa että maailmaan putkahtaa tälle pikkutytölle sisarus. Paljon neulontaa siis odotettavissa.

Gradun ohella siis. Hermoja riistää ensi kesäkuussa tapahtuva opiskeluajan loppuminen ja tämänhetkinen gradun keskeneräisyys ja opintotuen vähäisestä määrästä johtuva rahapula. Puran siis stressiä pienten ja vielä pienempien sukkien kutomiseen. Sisko on myös tilannut tulevalle pirpanalle neulotun haalarin, luulen myös että siskon esikoinen saattaisi myös kaivata uutta pipoa talveksi. Tällä hetkellä puikolla on pari sukkia kaksivuotiaalle seiskaveikasta, ja tietenkin raidallisena.

Tarvitsisin oikeastaan luento-neuleen sille yhdelle luennolle jolla ei tarvitse kirjoittaa niin paljon proffan powerpoint-fiksaation vuoksi. Viime talvena tein purosta noro huivin josta postaan kuvia kun löydän ne. Viime viikonloppuna valmistui (liian iso) torkkupeitto purosta domino-tekniikalla. Koko hoito painaa enemmän kuin kissani (n.4kg) mutta vähemmän kuin siskontyttö. Mutta käyttöä sille luultavimmin tulee koska talvella asuntoni muuttuu pakastimeksi, kesällä se taas on sauna. 

Mutta nyt sukellan vielä akateemisen kirjoittamisen maailmaan... englanniksi. (Graduni on, onneksi, suomenkielinen.)

Sain valmiiksi pitkät kynsikkäät. Ne ovat aivan mahtavat, kudottu Fleur-langasta (100% akryyliä).





(Taustana ihana kirsikka-printtimekkoni joka on ostettu Pirjon Basaarista Turusta. Onnistuin repimään sen alimman napinpaikan ja korjasin sen tänä iltana palalla silitettävää tukikangasta. Nappi teki lähes irti repeytyessään kankaalle aikamoista tuhoa. Sitä ei saanut edes parsittua kokoon koska kangas oli ihan kuituina... Silitys oli kokemus itsessään koska silityskangas ei aluksi suostunut tarttumaan. Repeämä on nyt kuitenkin korjattu ja sitä tuskin erottaa.)     

Ja nyt kyllä kirjoitetaan taas, mitä nyt siitäkin tulee että kirjoittamista rakastava tyttö ei jaksa edes suomeksi blogittaa? Englanniksi kylläkin mutta suomeksi... Mikäköhän siinäkin mahtaa olla?

Elikkä tällä hetkellä on käsityöprojektina kyynärpäämittaiset irtohihat/kynsikkäät. Olen nykyisin sen verran gootti ja liian pihi (=rahaton) että päätin kokeilla josko sellaiset omista puikoista syntyisi. Ne ovat mustat ja kudon niitä luullakseni 50% puuvilla/50% akryyli- langasta (vyötteet kaikki kolme mystisesti kadonneet, syytän kissaani...). Tosin valmistumisajankohta on hieman myöhäinen koska täällä Turussa on tällä hetkellä mittarinkin mukaan reilusti yli 12 astetta ja se on jopa hieman varjossa, oikeasti ainakin 15 auringossa.^^ Mutta niille tulee kyllä käyttöä sitten kun on tarpeeksi lämmin olla ilman takkia. Ja eihän se ole lämmöstä kiinni se niiden käyttö, se kuuluu tyyliin.

Näiden jälkeen palaan Stich 'n Bitch kirjan ohjeen mukaan kudottaviin polvisukkiin (s.187, itse asiassa ohjeessa raidat menevät eri tavalla kuin alkuperäisen englannikielisen teoksen kuvissa, ohjeen kuva ehkä suomenkielisen ohjeen mukaan... Ne ovat aivan ihanat, pelkään vain että aniliini lanka loppuu koska käytän langanloppuja näihin sukkiin. Nut vain tarvitsisi olla sellaiset kengät joiden kanssa sukkia voisi käyttää, nykyiset loaferit kun vetelevät viimeisiään jopa korjauksenkin jälkeen tosin minulla on ollut ne jo lähemmäs yli 7 vuotta...)

Tämänhetken kirjana on Kati Mustolan ja Johanna Pakkasen Sateeenkaari-Suomi. Se on minulle aivan uusi kirja enkä tiennyt että tällainen oli edes julkaistu. Kevyempi ja helpompilukuinen kuin esim. Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia jota en ole koskaan saanut kunnolla luettua koska se on niin masentava. Mutta tämä onkin enemmän populääri tiedettä. Olen vasta johdatuksessa jossa ouhutaan paljon yhdistystoiminnasta. Itselleni se on suhteellisen vierasta, olen käynyt kerran Setan kokouksessa ja se vain jotenkin jäi siihen. En ole niin kauhean yhteiskunnallisesti aktiivinen että olisin ajamasa oikeuksiani mielenosoituksissa jne... Lisäksi minusta on hieman ärsyttävää että minun pitäisi vähemmistöihmisenä käydä jossain yhdistyksessä koska eiväthän ne heterotkaan käy. Mutta se taas johtuu yhteiskunnan hetero-oletuksesta. Josta en ala paasata nyt.

Toisaalta myös se että olen absolutisti lesbo naisopiskelija Turussa enkä käy ikinä missään enkä tapaa ketään ei auta minua sinkkuudessani. Se on hyvin rassaavaa varsinkin aina näin keväisin kun näkee ihmisiä kaupungilla käsi kädessä. Tulee sellainen olo että 'Hei minäkin haluan!' Missä ihmeessä täällä ylipäätään tapaa ikinä ketään? Kaikki opiskelijat käyvät vain kännäämässä (tai siltä ainakin tuntuu) ja vaihtarit (joihin haluaisin tutustua ihan muuten vaan) pörräävät omissa ympyröissään. Olen kuullut että opiskelijajärjestöt kuulemma järjestävät myös ei alkoholiin painottuvaa ajanvietettä mutta koska ja missä? *huok*

Jonkinlainen käsityöpiiri tai sellainen olisi myös kiva. Tiedän että Turussakin kai pyörii sellainen. Luin lehdestä. Minulla taitaa jopa olla lehtileikekin asiasta. Täytyypä tutkailla. Mutta nyt menen laittamaan ruokaa jotta ehdin hyödyntää illan tv-ajan neuleen parissa. Täytyisi ehtiä myös lukaista pari artikkelia yhden folkloristiikan esseen tueksi. Grrr. Kansanusko ei ole minun alaani mutta pakko sekin kurssi on tehdä pois alta.

En voi millään uskoa että ulkona on niin lämmin että vaikka olen t-paidassa aivan avoimen ikkunan vieressä näpyttelemässä niin ei ole silti kylmä. Kylläpä kevät tuoksuukin ihanalta. (Kissani Nekku tietenkin ahtoi itsensä ulomman ja sisemmän ikkunan väliin heti kun tilaisuus koitti...)

Kuoletin näköjään sitten tämän blogin heti alkuunsa... Mutta nyt aion taas kirjoittaa ja laittaa kuvia uusimmasta projektistani, potter-sukista, sekä hiljattain valmiiksi tulleesta olkalaukusta esille. Taidanpa myös kuvata osan ikuisuusprojektiksi muuttuneen neulotun tilkkupeiton tilkuista. Se ei valmistu ikinä kun en osaa päättää tuleeko siitä vain torkkupeitto vai päiväpeitto. Torkkupeitoksi tilkut jo riittäisivät.

    Siis minähän sain tämän huivin valmiiksi joskus lokakuun lopussa. Mutta nyt siitä tulee kuva ihan valmiina.. Sain nimittäin vanhemmiltani joululahjaksi vähän etukäteen digikameran joten ei tarvitse enää lainailla isän kameraa. Olisin varmaan muuten saanut sen vasta aattona mutta kun sain valita sen itse niin se olisi ollut hieman hölmöä...

No niin.. Potterihuivi. Ohje täältä, lankana Novita 7 Veljestä, menekki 500-600 g. Tai jotain sinnepäin. Pituus 278cm, muistaakseni, kuitenkin hyvin pitkä.



Ja muita uutisia: olen muuttamassa ylioppilaskylään vuodenavaihteessa. Kolmen hengen soluun. En tunne kämppiksiä etukäteen ja se vähän hermostuttaa. Mutta pääasia on että pääsen lähemmäs yliopistoa. :)